maanantai 16. lokakuuta 2017

Täällä taas!

Todella hyvää sunnuntaita jokaiselle! Blogi on vihdoin uudestaan auki. Kuten huomaatte blogin ulkoasu on muuttunut paljon ja kiitos siitä kuuluu Ellalle.

Sannin kanssa ollaan menty huimia harppauksia eteenpäin. Päivä päivältä ollaan varmempia, että tää otus oli täysin oikea valinta. Kaikki on vaan ollut niin helppoa ja yksinkertaista ton hevosen kanssa. Suurin ero on varmaan on orin ja tamman kanssa toimimisessa. Tammankaan kanssa ei tietenkään voi ottaa tarpeettomia riskejä tai käyttäytyä huolettomasti, mutta kaikkia liikkumisia ei tarvitse vahtia ja suunitella aivan niin tarkasti ja huolella kuin orin kanssa. Sanni on myös paljon tasaisempi. 

Ratsastaessa ollaan menty esteillä, että sileällä huimat harppaukset eteen! Sileällä on tullut paljon tasaisuutta ja tahtia. mistä ollaan saatu paljon kehuja. Olen mennyt viimeaikoina enemmän sileällä kentän takia ja Sanni on mennyt nyt lähes jokainen kerta todella mukavasti takaosallaan ja tasaisella tuntumalla. Eilen oltiin pitkästä aikaa kouluvalmennuksessa. Sanni oli aika energinen, mutta energian kanavoiduttua ylöspäin se oli aika super hieno. Saatiin paljon kehuja tahdista ja tuntumasta. Mun pitää vaan varoa etten lähde kiertämään lantiota ja roikkumaan sisäohjassa. Tehtiin perus siirtymisiä ja mulla ei ollut ollenkaan kannuksia, sillä en ole nyt oikeastaan jaksanut käyttää niitä ollenkaan, mutta Sanni oli silti herkkä pohkeelle ja pysyi hyvin pohkeen edessä. Laukannostoissa se vähän väsähti ja olisi halunnut korvata nostossa tulevan voiman vauhdilla, mutta pienen vahtaamisen jälkeen se nosti muutamat hyväy laukat ja sai sitten levätä.


Esteillä meillä on ollut pieni tauko kentän takia, mutta oltiin muutama viikko sitten aluekatsastuksissa ja Sanni oli vaan ihan käsittämättömän hyvän tuntuinen. Tehtävät olivat teknisiä ja vaativat keskittymistä sen juurikin tasan eikä melkein 100% ja silti ne tuntuivat helpoilta ja sujuivat hyvin! Tuli melkein tippa linssiin, kun olin niin ylpeä mun nuoresta, joka suoritti kaiken kuin vanha konkari. On se vaan kävelevä kultakimpale! Toisena päivänä hypättiin rataa ja houkutuksesta huolimatta hypättiin Sannin kanssa rata vain 80cm korkeudella, koska ei olla sen korkeampaa kisoissakaan hypätty. Hypättiin rata ensimmäisinä ja Sanni hyppäsi kaikki esteet tasaisesti ja epäröimättä. Välitkin menivät todella hyvin ja sain tarvittavat askeleet mahtumaan, Radan jälkeen Teppo sanoi, että "Hienosti ja tasaisesti ratsastettu. Esteet näyttivät tosi pierniltä, mikä on todellakin hyvä asia ja en nää mitään ongelmaa siinä, että parinvuoden sisään pääsisitte hyppäämään sitä 120cm!"
 Ja aluevalkkujen suhteen sanon vaan, että meidän panostus riittää, jos riittää ja, jos ei riitä niin ainakin ollaan tehty parhaamme!


Viimeisenä katsellaan vielä kilpailusuunitelmia. Annoin itselleni kirjoittamattoman lupauksen, että mikäli aluevalkkujen rata menee hyvin voidaan mahdollisesti startata vielä tänä vuonna ja, jos ei niin ei startata. Hyvin meni ja ajateltiin katsella vielä muutamat kisat. Tavoitteena olisi päästä hyppäämään ehkä 90cm-95cm. En usko todellakaan, että korkeus on mikään ongelma, pikemminkin esteiden välit. Olen Sannin myötä oppinut suhtautumaan vapaammin kilpailemiseen ja siihen, että ei kannata kurkotella tähtiä taivaalta liian aikaisin. Kilpailemisen on oltava tällä tasolla enemmän hauskaa, kun verenmaku suussa ratsastamista. Oon päätttänyt, että kisoihin lähetään vasta, kun tuntuu kivalta ja nyt tuntuu.



Huh, tässä oli kauan odotettu postaus ja todella hyvää syksyä jokaiselle!

Sara

2 kommenttia:

  1. Hihii, ihanaa lukea täältä kuulumisia! :D Ja just toi on se oikea asenne, ei nuttura liian kireällä tai liian suurta palaa kerralla! Ootte superhieno pari Sannin kanssa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja vielä kerran kiitos ja kumarrus!<3

      Poista

Kuka tahansa voi kommentoida blogiin. Kaikki palaute on tervetullutta, kunhan se esitetään asiallisesti. Vastaan jokaiselle kommentoineelle ;).